Iltalehden verkkoversiota selatessa silmille lävähti uutinen, jonka mukaan Valitut Palat on teettänyt TNS Gallupilla otokseltaan 1002 kansalaisen kyselyn, jossa tiedustellaan äänestäisikö henkilö mieluummin Barack Obamaa vai Tarja Halosta mikäli nämä olisivat vastakkain ehdolla Suomen presidentiksi.

Kyselyn tuloksena oli, että Obamaa äänestäisi 38 prosenttia ja Halosta 52 prosenttia suomalaisista. Joka kymmenennellä kyselyyn vastanneella oli ilmeisesti tarpeeksi järkeä päässään ollakseen ottamatta mitään kantaa asiaan. Kyselyssähän sinällään ei ole mitään järkeä; aivan yhtä hyvin olisi voitu kysyä äänestäisivätkö suomalaiset mieluiten Tarja Halosta vai Ron Jeremyä. 

Tällaisen hypoteettisen gallupin tuloskin on äkkiseltään ajateltuna täysin yhdentekevä, mutta toisaalta se on melkoista mannaa Tarja Halosen tukijoukoille ja Haloselle itselleen. Halonenhan on nyt todistetusti suositumpi kuin Obama ja jos joku on suositumpi kuin tämä tummaihoinen nobelin voittanut varajeesus, täytyy tällaisen henkilön olla todella suosittu ja hyvä työssään.

Minua kiinnostaa suunnattomasti miksi tällaisia kyselyitä tehdään? On tietysti Valittujen Palojen oma asia mihin he rahansa käyttävät, mutta miksi tällaisesta uutisoidaan muissakin medioissa? Onko Tarja Halosen ympärille rakennettu henkilökultti niin murtamaton, että kannattajienkin täytyy todistella itselleen miten hyvä, fiksu ja filmaattinen Halonen on?

Totuus on kuitenkin aivan päinvastainen ja Halonen tullee jäämään historiaan maamme toistaiseksi huonompana presidenttinä, joka ei ole saanut kahdella kaudellaan mitään hyvää aikaiseksi. Mitä muuten luulette tämän kyselytutkimuksen tulokseksi, mikäli Halosen vastaehdokas olisi Obaman sijaan ollut vaikkapa Niinistö?

Lienee aiheellista kysyä, miksi nimenomaan ulkomaalaistaustaiset miehet runkkaavat Itäkeskuksen uimahallin lasteenaltaalla? Onko tämä kenties jotakin kulttuuria tai uskontoa edustavalle tyypillinen käyttäytymismalli vai mistä tällaiset tapaukset johtuvat? Valistunut arvaukseni on, että kyseessä lienevät nimenomaan islaminuskoa tunnustavat mieshenkilöt, mutta voin tietysti olla väärässäkin.

Rikoksentekijällä on yleensä teolleen aina jonkinlainen vaikutin eli motiivi. Tässä tapauksessa se lienee yksinkertaisimmillaan se, että henkilö saa seksuaalista mielihyvää seuratessaan lastenaltaassa meuhkaavia lapsia ja masturboidessaan samalla. Voitaneen myös oikeutetusti olettaa, että tilanteen salliessa tällainen henkilö olisi valmis läheisempäänkin kanssakäymiseen lasten kanssa. Tällaista henkilöä kutsutaan pedofiiliksi. 

Jos lähdemme siitä oletuksesta, että kyseiset henkilöt ovat olleet muslimimiehiä, kyetään näiden uima-allasrunkkarien motiivia tarkentamaan hieman edelleen. Olisiko mitenkään mahdollista, että henkilöt ovat näillä toimillaan pyrkineet jäljittelemään profeetta Muhammedin toimintaa, joka islamin pyhien kirjoitusten sekä perimätiedon mukaan oli myös viehättynyt lapsista? Tunnettu tosiasia nimittäin on, että jokaisen hartaan muslimin esikuvan tulee hänen kaikissa toimissaan olla nimenomaan islamin pyhä profeetta Muhammed.

Mahdollinen kytkös tällaisen käytöksen ja uskonnon välillä tulisi selvittää äärimmäisen tarkasti. Mikäli nimittäin ilmenee, että allasrunkkarit ovat toimineet profeettansa innoittamana tulee asiassa ryhtyä jatkotoimenpiteisiin. Yksi mahdollinen toimenpide voisi esimerkiksi olla oman uimahallivuoron varaaminen muslimimiehille. Luonnollisesti muslimimiehiltä tulee tällöin kieltää uiminen uimahallissa yleisen vuoron aikana.

Helsingin kaupungilla on tunnetusti jo kokemusta tämän tyyppisistä erikoisvuoroista ja apulaisoikeusasiamies Jukka Lindsted on lausunnossaan todennut, että omia uimahallivuoroja eri ihmisryhmille voidaan varata, kunhan erityiskohtelulla vain on hyväksyttävät tarkoitusperät ja se on oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Mielestäni lastenaltaalla runkkaamisen estäminen lasten suojelemiseksi on erittäin hyvä tarkoitusperä ja omat uimahallivuorot mahdollisesti ongelmia aiheuttaville ihmisryhmille yksinkertainen ratkaisu, joka on oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. En kuitenkaan olisi tässä yleisessä asenneilmapiirissä yhtään yllättynyt, mikäli mahdollinen uimahallivuorottelu toteutettaisiinkin varaamalla lapsille oma uimahallivuoro allasrunkkauksen estämiseksi. Tämä olisi varmaankin nykyisen liturgian mukaan parempi ratkaisu kuin muslimimiesten eristäminen omalle uimahallivuorolleen.

Henkilökohtaisesti olen äärimmäisen järkyttynyt tällaisesta ja ainoa positiivinen asia näissä tapauksissa on, että henkilöt on saatu kiinni ja näin mahdollisesti estetty jonkun vielä pahemman rikoksen tapahtuminen. Lapsia tulee pyrkiä viimeiseen saakka suojelemaan kaikelta tällaiselta pahuudelta.

KIRKONKELLOT SOITTAVAT ILMASTOHÄLYTYKSEN

Kirkonkellojen soittamisella halutaan havahduttaa ihmiset huomaamaan ilmastonmuutoksen vaarat.

Kirkot kumauttelevat kellojaan ympäri maailmaa joulukuun 13. päivänä kello 15, jolloin Kööpenhaminassa ovat meneillään YK:n ilmastoneuvottelut. Kirkkojen maailmanneuvoston ideoimalla kampanjalla halutaan havahduttaa ihmiset huomaamaan ilmastonmuutoksen vaarat.

Kellot antavat symbolisen ilmastohälytyksen, sillä rumpuja ja kelloja on käytetty muinaisista ajoista lähtien varoittamaan erilaisista uhkista. Kampanjakellojen soidessa kirkoissa pidetään myös hartaustilaisuuksia.

Kellojen soitto etenee maailmalla aalloittain. Kussakin tempaukseen osallistuvassa maassa kellot ajoitetaan kaikumaan kello 15 paikallista aikaa. Kellonsoittoaalto lähtee liikkeelle Tyynenmeren Fidzi-saarilta, jossa aurinko nousee ensimmäisenä.

Ilmastonmuutos, jonka syistä ja seurauksista ei edelleenkään olla yksimielisiä, on jo ennen tätä päivää saanut uskonnollisia piirteitä, mutta tämä menee jo todella pitkälle. Varsinkin kun viime aikoina on esitetty eri tahoilla perusteltuja sekä julkisesta mantrasta radikaalisti poikkeavia näkemyksiä, joiden mukaan mitään “ilmastokatastrofia” ei ylipäätään ole ilmastonmuutoksen myötä tulossa eikä ihmisen aiheuttamilla hiilidioksidipäästöillä ole mitään tekemistä tämän meneillään olevan lämpenemisen kanssa.

Että kumautelkaapa vain! Milloinkahan kirkonkellot muuten kumisevat varoittaen kansalaisia nykyisen maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuurisuusvillityksen vaaroista? Entä milloin kumautellaan ja varoitellaan poliitikkojen korruptiosta? Tai milloin varoitetaan tiettyjen medioiden subjektiivisuudesta ja huonosta journalismin tasosta?  

Hartain toiveeni ainakin on, että kirkonkellot kumisisivat Suomessa vähintäänkin seuraavana eduskuntavaalipäivänä maaliskuussa 2011 varoittaen meitä kansalaisia valitsemasta eduskuntaan niitä samoja vanhoja läpimätiä vallankäyttäjiä, jotka tällä hetkellä ajavat yhteisten asioiden sijaan omia asioitaan kansaa kuulematta.

Muistion kuvailulehdellä todetaan, että Suomi monikulttuuristuu vauhdilla, koska maahanmuuttajien osuus väestöstä jatkaa myös tulevina vuosina kasvua. Tämä kehitys edellyttää muistion laatijoiden mukaan sitä, että etnisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien turvallisuuteen liittyvät asiat tulee ottaa osaksi paikallista turvallisuustyötä. Muistiossa käsitellään vähemmistöjä ja maahanmuuttajia kahdenlaisissa rooleissa: osallistuvina kanssatoimijoina ja turvallisuussuunnittelussa huomioitavina kohteina.

Muistiossa todetaan, että etnisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kokema turvattomuus ja turvallisuusuhkat saattavat poiketa oleellisesti muun väestön tilanteesta erilaisesta kulttuurista, uskonnosta ja tavoista johtuvien seikkojen vuoksi.

Muistion mukaan hyvät etniset suhteet ovat koko yhteiskunnan turvallisuuden kannalta tärkeä tekijä maamme kehityksen sekä menestymisen kannalta ja näiden suhteiden kehittäminen tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskuntapoliittisessa suunnittelussa. Väestöryhmien välisten suhteiden myönteisen kehityksen tukemisen tulee olla kiinteä osa esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyä, asuntopolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa.

Kortto ei kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten väestöryhmien myönteisten suhteiden kehitystä tuetaan nykyisellä politiikalla, jossa maahanmuuttajat asetetaan erityiselle jalustalle korostamalla heidän erilaista kulttuuriaan, uskontoaan ja tapojaan. Myönteiset suhteet kehittyvät aivan itsestään kun maahantulija vain on halukas sopeutumaan uuden yhteiskuntansa olemassaolevaan tapakulttuuriin.

Nykyinen ns. positiivinen syrjintä työllisyyspolitiikassa ei myöskään ole omiaan edistämään kantaväestön ja vähemmistöjen välisiä suhteita. Työnhakijan etnisyydellä, uskonnolla tai kulttuurilla ei saisi olla mitään tekemistä työhönottopäätöstä tehtäessä, mutta toisin on. Toiseus on rikkaus, sillä siisti ja hakijoiden pätevyyksillä voidaan pyyhkiä persettä.

Muistiossa todetaan, että etniset suhteet ovat silloin toimivia, kun eri ryhmien väliset kulttuuriset, uskonnolliset ja tapoihin liittyvät näkemyserot eivät kehity ristiriidoiksi. Tämä on harvinaisen selkeäsanaisesti sanottu ja täysin totta. Kaunis ajatus ei kuitenkaan tule koskaan toteutumaan ennen kuin näitä toisia kulttuureja, uskontoja ja tapoja lakataan ylistämästä ja ne kyetään asettamaan täsmälleen samalle viivalle kuin suomalaiset vastaavat. Kaikkea ei pidä hyväksyä toiseuden ihannoimisen nimissä.

Muistiossa esitetään väite, että Suomi ei ole koskaan ollut yksikulttuurinen eikä täällä ole koskaan vallinnut yhtenäiskulttuuri. Suomi ja suomalainen identiteetti on kuulema aina ollut “moniaineksinen”. On tietysti totta, että suomalaiseen kulttuuriin on aina tullut vaikutteita myös muualta, mutta kyllä Suomi ja suomalaisuus ovat merkinneet lähes samoja asioita kaikille suomalaisille siitä lähtien kun valtakunta nimeltä Suomi perustettin. Diversiteettiä toki on vaikkapa esimerkiksi karjalaisten, kainuulaisten ja savolaisten välillä, mutta pohjimmiltaan kulttuuri ja suomalaisuus ovat samoja näiden eri maakuntien ihmisten välillä. Tärkein meitä yhteen sitova voima on tietysti yhteinen kieli ja tämän jälkeen seuraavat yhteinen historia, kristinusko sekä maa, johon tämä kansa on hiellä ja verellä sitoutettu. Afrikasta suomeen muuttava ihminen ei koskaan voi olla 100%:n suomalainen vaikka punavihreät mitä tahansa märissä päiväunissaan kuvittelevat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tänne saisi myös afrikasta tulla, mutta tulemisen edellytyksenä tulijan tulee tuottaa jotain vastaanottavalle yhteiskunnalle eli Suomelle eikä päinvastoin. Tulijan tulee sopeutua maassa vallitseviin tapoihin eikä toisinpäin.

Muistiossa on myös todettu, että Suomessa asuvat ulkomaan kansalaiset ovat vuosittain olleet rikoksista epäiltynä väestöosuuteensa nähden noin 1,3 – 1,5 kertaa useammin kuin suomalaiset. Rehellisyyden nimissä näistä yliedustuksista olisi voitu kertoa eri kansallisuuksittain. Suuria yllätyksiä ei varmasti olisi paljastunut. Tätä yliedustusta muistio selittää samaan hengenvetoon sillä, että maahanmuuttajaväestössä ovat suhteellisesti yliedustettuina suurissa asutuskeskuksissa asuvat nuoret miehet, jotka syyllistyvät rikoksiin useimmiten myös valtaväestön joukossa. Lisäksi kerrotaan että on arvioitu, että maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tekemät rikokset tulevat valtaväestön tekemiä rikoksia helpommin viranomaisten tietoon.

On käsittämätöntä, että tällaisia väitteitä esitetään sisäasiainministeriön työryhmämietinnöissä. Väitteiden esittämisen tueksi olisi oltava edes jonkunlaista faktatietoa, mutta kun ei niin ei. Joku mystinen taho on arvioinut ja se siitä. Itse taas voisin aivan yhtä hyvin esittää väitteen, että maahanmuuttajaväestön tekemät rikokset tulevat viranomaisten tietoon harvemmin kuin valtaväestön tekemät johtuen maahanmuuttajien tavasta hoitaa tietyt asiat omassa piirissään. Esimerkiksi tiettyihin kansalaisuuksiin kuuluvien maahanmuuttajanaisten kokema perheväkivalta tulee takuulla viranomaisten tietoon harvemmin kuin kantasuomalaisten kokema, johtuen nimenomaan erilaisesta kulttuurista jossa mies on perheen ehdoton pää ja jossa on hyväksyttävää hallita perhettä “nyrkillä”. Huvittavaa on, että myöhemmin samaisessa muistiossa todetaan ilmoitusten maahanmuuttajanaisiin kohdistetusta väkivallasta olevan kasvussa. Kukahan tätä väkivaltaa maahanmuuttajanaisia kohtaan mahtaa harjoittaa?

Muistion mukaan etnisten vähemmistöjen rikollisuutta selitettäessä ylikorostetaan etnisyyden ja kulttuurin merkitystä. Tutkimuksessa on kuulema havaittu, että maahanmuuttajataustaisilla vangeilla on samanlaisia kokemuksia kuin muillakin rikoksentekijöillä kuten syrjäytymistä, työttömyyttä ja pienituloisuutta. Varmastikin näin on, mutta lienee oikeutettua kysyä, miksi nimenomaan maahanmuuttajat syrjäytyvät, miksi maahanmuuttajat ovat työttöminä tai miksi he ovat pienituloisia? Voisiko taustalla kuitenkin olla jotain kulttuuriin liittyvää? Ja miksi Suomessa ylipäätään on työttömiä maahanmuuttajia? Voisiko tilanteen korjata asettamalla maahantulon edellytykseksi työpaikan ja asettaa oleskeluluvan saamisen ehdoksi edes jonkunlaisen kielitaitovaatimuksen tai osoituksen siitä, että hakija on ylipäätään halukas integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan?

Maahanmuuttajien rikollisuutta selitetään myös perinteisesti maahanmuuttajien mystisillä “rasismikokemuksilla”, jotka aiheuttavat rikoskulttuuriin hakeutumisen. Paskapuhetta, jonka pelkästään lähdeviitteiden puute todistaa. 

Muistio on tähän saakka ollut melko perinteistä ja tutuksi tullutta vihervasemmistolaista monikulttuurihuttua, mutta luvussa 2, jossa käsitellään etnisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien huomioimista paikallisessa turvallisuussuunnittelussa, siirrytään aivan uusiin sfääreihin.

Muistion mukaan suomalaiselle “monikulttuurisuudelle” on tyypillistä, että viranomaiset mielletään keskeisiksi toimijoiksi ja juuri heidän odotetaan ratkaisevan kaikki ongelmat. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla ja esimerkiksi Britanniassa viranomaisten merkitys monikulttuurisuuspolitiikan toteuttajana mielletään vähäisemmäksi kuin Suomessa, jolloin maahanmuuttajien omien yhteisöjen merkitys korostuu.

On äärimmäisen pelottava ajatus, että maahanmuuttajat alkavat itse ohjata ns. “monikulttuurisuuspolitiikkaa” viranomaistahojen sijaan. Voin helposti kuvitella millaiseen katastrofiin tämä voi pahimmillaan johtaa. Maahanmuuttajien omien järjestöjen toiminnasta kun tulee lähinnä mieleen maahanmuuttajien tuki ry ja sen nokkamies Ali Quassim, jonka epäiltyjä talousrikoksia ja mittavaa tukien väärinkäyttämistä puidaan parhaillaan Helsingin käräjäoikeudessa. 

Muistion viittauksella Iso-Britanniaan tuodaan myös esille Britanniassa toimivat sharia-tuomioistuimet, joiden toimintaa ei missään tapauksessa pidä Suomessa virallistaa. Valtiossa ei yksinkertaisesti voi olla kahta oikeusjärjestelmää rinnakkain ja tämän pitäisi olla täysin selvää jokaiselle omilla aivoillaan ajattelevalle ihmiselle.

Muistiossa todetaan eräässä vaiheessa, että turvallisuuden kannalta tärkein tekijä on ihminen itse ja yksilön oma vastuu on keskeinen tekijä. Tämä kannattaisi nimenomaan pitää mielessä tällaisia asiakirjoja laadittaessa. Maahanmuuttajat kun on taas asetettu ylempiarvoiseen asemaan kantaväestöön verrattuna ja pyritty keksimään uusia keinoja nimenomaan heidän elämänsä helpottamiseksi. Tällainen ei palvele yhteiskuntaa millään tavalla. Se joka haluaa sopeutua, sopeutuu ja se joka ei halua ei myöskään sopeudu, tekivät kukkahattutädit sitä tai tätä.